Tekniikan alan ruotsinkielinen lehti Teknikern julkaisi J. Stenbäckin kirjoittaman artikkelin 29.6.1904. Stenbäck kuvaili elävästi Nilsiän 1900-luvun alun jakautumista kolmeen seurakuntaan (ja samalla kolmeen kuntaan ajan käytännön mukaisesti). Artikkeli on otsikoitu “Kolme uutta kirkkoa Nilsiään”.
Artikkeli on kiinnostava Muuruveden kotiseutuhistoriaa valottava dokumentti. Se on autenttinen kuvaus Muuruveden kirkon rakentamisen ajasta ja lisäksi siitä voi lukea myös Itä-Suomen maaseudun yhteiskunnallisen tilanteen kriittistä arviointia. Erämaapitäjä Nilsiä oli sivistyneen arkkitehdin näkökulmasta kehitysaluetta, jolle tekee hyvää uusien kirkkojen ja kirkonkylien muodostaminen.
Artikkelista syntyy vaikutelma, että Stenbäck oli omaksunut arkkitehdin työtä laajemman tehtävän kansan sivistyksen edistäjänä. 1900-luvun kansallisromantiikan kultakauteen tämä näkökulma tuntuu hyvin istuvan. Artikkelin kirjoittamisen aikaan hän jo tunsi paikalliset olosuhteet ja kansan luonteen. Metsät ja suotkin olivat tulleet tutuiksi sopivien rakennuskivien etsintäretkillä tulevien kirkkojen lähialueilla Muuruvedellä, Nilsiässä ja Varpaisjärvellä.
Stenbäck oli 1900-luvun alussa uskomattoman tuottelias. Hänellä oli samanaikaisesti meneillään useita merkittäviä julkisia rakennushankkeita. Muuruveden kirkko oli hänelle ilmeisen tärkeä, koska hän otti vastuulleen kirkon suunnittelemisen lisäksi rakennuksen urakoinnin ja asui pitkiä aikoja Muuruvedellä vuosina 1901-1904.
Olisiko ollut niin, että Muuruvesi kuului Stenbäckin mainitsemaan “Nilsiän toisen pään” liikenteellisesti ja yhteiskunnallisesti kehittyneimpään alueeseen, missä “höyrylaivat kulkevat säännöllisesti läänin pääkaupunkiin”. Mainitsemallaan käsityökoululla Stenbäck tarkoittanee Juankosken ja Muuruveden välissä sijainnutta naisille tarkoitettua talouskoulua, joka oli lajissaan Suomen ensimmäinen ja oli toiminnassa vuodesta 1888 yli kymmenen vuoden ajan.
J. Stenbäckin artikkeli Teknikern-lehdessä 29.6.1904
Ruotsin kielestä vapaasti suomentanut Mikko Huhtala.
Alkuperäinen kansalliskirjaston tietokantaan tallennettu artikkeli löytyy täältä.
Kolme uutta kirkkoa Nilsiään
’Kuopion takana’ sijaitseva Nilsiä tunnetaan paljon puhutusta Strömsdalin tehtaasta, Helsingiuksen
perustamasta käsityökoulusta nukkeineen ja kukkakeppeineen sekä suuresta köyhyydestään.
Nilsiä on laajempi kuin monet ruhtinaskunnat. Nilsiän kirkko sijaitsee “keskellä kylää”. Kun köyhä
metsätorppari seurakunnan pohjoisimmasta kärjestä Kainuun rajoilta tekee kirkkomatkan, lähtee kotoa torstaina, kävelee soita pitkin ja soutaa vastaan tulevien järvien yli koko perjantain ja puolet lauantaista, hän vihdoin saavuttaa tavoitteen: kirkkokylän kauppakojuineen, pappiloineen, nimismiehineen, agrologeineen ym. korkeineen herroineen ja virkamiehineen. Sen jälkeen, kun vaeltaja on asioinut heidän kanssaan ja sekä omalla kustannuksellaan että naapureiden ja ystävien toimeksiannosta tehnyt ostoksensa kauppamiehiltä, ja kun hän on kuunnellut saarnaa seurakunnan vanhassa rappeutuneessa puukirkossa sunnuntaina ja vahvistanut sieluaan, hän aloittaa matkan kotiin maanantaiaamuna, tallaa soita koko tiistain ja saapuu vihdoin kotiinsa keskiviikkona tuoden kotiinsa ja naapureille kirkonkylän tuomiset ja ”ison maailman” kulumiset. Jos jotain tärkeää unohtui tai jos mieli janoaa lisää sielunruokaa, torstaina on edessä uusi kirkkomatka.
Seurakunnan toisessa päässä, missä on kunnolliset maantiet ja höyrylaivat kulkevat säännöllisesti läänin pääkaupunkiin, on ollut tapana, että jokainen kynnelle kykenevä osallistuu kirkkoretkeen vuosittain tilan hevosella ja vaunuilla. Suuren seurakunnan jakautuminen oli toivottavaa myös muista syistä kuin vaikeiden kirkkomatkojen vuoksi.
Suurten etäisyyksien vuoksi kunta- ja kirkkoasiat laajassa seurakunnassa järjestellään siten, että pieni kirkonkylässä asuva vähemmistö kunnan asukkaista täyttää kaikki palkalliset virat sekä palkattomat luottamustehtävät, kun taas kauempana asuvien osana on tyytyä alamaisen ja veroja maksavan kansalaisen osaan.
Kirkollisen jakautumisen myötä syntyy myös kunnallinen uudelleenjako. Jokaiseen uuteen kirkonkylään syntyy myös uusi henkinen ja taloudellinen keskus. Nilsiän suurelle yhteisölle on siis merkittävä edistysaskel, että se jakaantuu pian kolmeksi uudeksi Muuruveden, Nilsiän ja Varpaisjärven seurakunniksi, joiden lisäksi osa paikallisista liittyy Kuopioon tai pikemminkin siihen osaan Kuopion seurakuntaa, joka muodostaa Kasurilan (tai Siilinjärven) seurakunnan. Muutama kylä yhdistyy Rautavaaran kanssa. Kestää todennäköisesti jonkin aikaa, ennen kuin jako toteutuu. Se riippuu nykyhetkestä arvostaen kirkkoherra Dahlströmin lähtöä. Rovasti Dahlström on tehty lujasta puusta. Hän uskaltaa vielä pitkään 70-vuotiaana päästää voimakkaan äänensä
kuulumaan yli Nilsiän kirkonmäen.
Mutta jotta kaikki olisi valmiina jakoa varten, Muuruveden ja Varpaisjärven asukkaat kiireesti ovat
rakentamassa oman kirkon ja pappilan. Jotta ei olisi huonompi kuin naapurit, Nilsiän kylä piirrätti myös uuden kirkon piirustukset ja aloitti hiljattain sen rakentamisen.
Esillä on ollut kysymys: pitäisikö kirkko rakentaa puusta vai kivestä? Erikoista kyllä, köyhässä Nilsiässä aiheesta enemmän keskusteltiin vain Varpaisjärvellä, joka on uusista seurakunnista köyhin.
Muuruvedellä, jonne minut kutsuttiin kesällä 1901 valmistelemaan asiaa rakennuslautakunnan kanssa, valittavana oli joko tiili tai graniitti. Puusta rakentaminen ei tullut kysymykseen ollenkaan. Koska minulla oli tilaisuus tutkia olosuhteita paikan päällä, löysin runsaasti kauneinta vaaleanharmaata graniittia, joka oli helposti louhittava kaikkiin suuntiin. Tästä johtuen kysymys kirkon rakennusmateriaalista oli helppo ratkaista ja kirkko päätettiin rakentaa tästä erinomaisesta materiaalista.
Varpaisjärvellä puolestaan asetettiin asiaa valmistelemaan 10 miehen toimikunta. Kun seuraavana vuonna minut kutsuttiin osallistumaan neuvotteluihin, 9 esitti puuta ja vain yksi kiveä rakennusmateriaaliksi. Ennen kokouksen päättymistä mielipiteet olivat muuttuneet päinvastaiseksi: toimikunnan jäsenistä 9 äänesti kiven ja vain yksi puun puolesta. Kun asia tuotiin myöhemmin seurakunnan kokoukseen, ei kuulunut ainuttakaan ääntä, että kirkko rakennettaisiin puusta. Alueen kallioesiintymiä lähemmin tarkasteltaessa kuitenkin kävi ilmi, että alueen vallitsevina kivilajeina olivat äärimmäisen raskas diabaasi ja siihen liittyvät kivilajit sekä murtunut gneissi. Pitkän etsinnän ja useiden epäonnistuneiden koeporausten jälkeen löydettiin lopulta kohtuullisen käyttökelpoista tummanharmaata graniittia noin 5 km etäisyydeltä kirkosta.
Heti kun piirustukset yksityiskohtineen ja työkuvaukset oli luovutettu, kutsuivat rakennustoimikunnat sekä Muuruvedellä että Varpaisjärvellä minut rakentamaan kirkkonsa.
Urakkasopimuksen mukaiset kustannukset 1200 paikkaista kirkkoa varten olivat 106 500 mk ja 900
paikkaista kirkkoa varten 89 100 mk. Kellot, urut ja kattokruunut eivät sisälly urakkaani. Molemmat kirkot ovat nyt melkein valmiit.
Nilsiän emäkirkkoseurakunnalle oli Kisileffin arkkitehtitoimistossa vuosia sitten laadittu 2500-paikkaisen kirkon piirustus. Kirkko oli tarkoitus rakentaa tiilestä Reinland-romaaniseen tyyliin. Seurakunnan jakauduttua useampaan pienempään kirkkoon, ei´ollut enää tarvetta näin suureen kirkkoon.
Seurakunta ei ajatellut kiirehtiä kirkon rakentamisessa. Vanhan puukirkon toivottiin kestävän vielä
muutaman vuoden. Sitten eräänä sunnuntaina, vuoden 1902 helluntaipäivänä, alkoi ukkosmyrsky ja rankkasade. Kesken saarnan raskas vesipisara toisensa jälkeen alkoi roiskua pastorin kaljuun päähän ja hänen saarnatuoliin levitetyille papereille. Rovasti keräsi paperinsa, astui alas huojuvalta saarnatuolilta ja jatkoi puhettaan alttarilta. Seurakunta otti tapahtuneen merkkinä taivaasta ja päätteli, että nyt oli aika rakentaa uusi kirkko.
Minua pyydettiin tekemään luonnoksia ja eräs hyvin kuuluisa pääkaupungin arkkitehtitoimisto tarjoutui pyytämättä toimittamaan ne ilmaiseksi. Lopulta yksi luonnoksistani hyväksyttiin. Sen jälkeen laadittiin täydelliset piirustukset ja allekirjoitettiin urakkasopimus allekirjoittaneen ja kurikkalaisen rakentaja Birlingin kanssa.
Muuruveden kirkko rakennettiin vaaleasta ja varpaisjärven kirkko tummanharmaasta graniitista. Nilsiä tarjosi itselleen rakennusmateriaalia, jota täällä ei ole koskaan käytetty: lähes puhdasta, valkoista kvartsiittihiekkakiveä. Noin 8 kilometrin etäisyydellä kirkosta on mäkialue, joka koostuu tästä kauniista, kovasta ja kestävästä kivestä.
Kivi esiintyy kerroksittain pystysuuntaisista laatoista, joiden paksuus vaihtelee muutamasta millimetristä yli metriin. Siellä missä kiven vanhin osa 0,4-1,0 m paksuisine laattoineen on näkyvillä paljaana, kiven särmät ovat terävät kuin ne olisivat eilen halkaistu. Mäen huipulla voi nähdä pyöreitä kiviä, jotka näyttävät siltä, että ne olisivat käyneet läpi monta jääkautta.
On mielenkiintoista nähdä, kuinka kivi käyttäytyy käsiteltäessä. Tähän mennessä tehtyjen kokeiden
perusteella ymmärrämme, että kiven työstäminen on erittäin vaikeaa liuskojen poikkisuuntaisesti.
Pitkittäissuuntaisesti kivi halkeaa helposti. Kiven reunojen muotoileminen suorakulmaisesti on näin ollen haastavaa.
Pintojen peitteeksi on tarjolla ohuempia laattoja. Saman kivilajin muunnelmia on jo käytetty
naapurikirkoissa. Nämä pintalaatat ovat kauniita ja helmiäishohtoisia. Lastukoski-kanavan valmistumisen johdosta yhteydet paranevat, jonka johdosta saamme todennäköisesti nähdä Tarppisenmäen kiveä myös kaukaisemmilla paikkakunnilla. (Tarppisenmäellä tarkoitettiin nykyistä Tahkovuorta. Kääntäjän kommentti.)
Nilsiän kirkko on tarkoitettu 1200-paikkaiseksi. Urakkasumma – joka ei sisällä piirustusmaksua sekä kellojen,
urkujen, valaistuslaitteiden ja alttaritaulun hintaa – on 115 000 mk.
J. Stenbäck.
