Savon Sanomat- lehti 04.12.1912 on Muuruveden teemanumero. Se löytyy Kansalliskirjastosta.
Siitä, fraktuuraa lukien on suoraan ja sellaisenaan ilman sanojen korjauksia tai muita muuttamisia kirjoitettu tämän artikkelin teksti. Tästä on tiedotettu Savon Sanomille ja lupaakin on kysytty. Lehti pitää tätä hienona asiana.
Viime vuosisadan yhdeksänkymmenluvun lopulla sai karjanhoito tälläkin paikkakunnalla, muun taloudellisen edistyspyrkimyksen rinnalla melko hyvän sysäyksen. Kuopiossa 1898 pidetty ensimmäinen suurempi karjanäyttely, jossa myöskin J. S.R. syntysanat lausuttiin. oli tämänkin paikkakunnan karjanomistajien silmät jonkunverran avannut. Näyttely oli, mitä karjojen tyyppillisyyteen tulee, niin sanoaksemme täydellinen Baabelin sekoitus. OIihan siellä väriltään punaisia, punin- ja mustinkirjavia, valkeita ja harmaita, hyvin muutamia nupokyyttöjä näyttelyn 477 kappaleeseen nousevasta elukkamäärästä. Näyttelyn aikana pidetystä karjamiesten kokouksessa oli mm. keskustelukysymyksenä: Voidaanko asettaa määrättyjä tyyppejä jalostustyölle maamme itäisissä- ja pohjoisissa? (nim. mitä tulee muotoon, karvaan, merkkiin y.m.) Tämän kysymyksen alusti muutama nuori agronoomi, joka sittemmin pani koko Pohjois-Savosta suursiivouksen karjanhoidossa ja kasvatuksessa toimeen.
Sanottu alustus oli kauttaaltaan niin lennokas, ja innostusta herättävä, että se jäykemmänkin tempasi mukaansa. Alustuksesta jo kävi selville, minkä kokouskin sittemmin keskusteluissa hyväksyi, nim. yhtäläisyyteen pääseminen ensiksikin väritykseen nähden. Tilaisuudessa suositeltu väritys oli sitten punakyyttö, ja samalla nupous. Samassa päätettiin tämä J. S.R. määrääväksi väriksi. Tämä määräys on niin tehonnut, että Kuopion näyttelyssä 1906 oli jo 90% kyyttöjä ja nupoja.
Alussa mainittu v. 1898 näyttely avasi Muuruvedenkin kunnan karjanomistajien silmät näkemään mitä pitää tehdä. Työtä olisi paljo, mutta työntekijöitä vähän. Oli nimittäin opittu tietämään se, että sonni se on joka voipi jättää hyvää ja huonoa jälkeä, voipi parantaa tai pilata karjat
Siinä sitä nyt oltiin: mitä tehdä. Karjaa, joka tiedettiin lypsynkin puolesta huonoksi puhumattakaan sen yhdenmukaisuudesta, pitäisi ruveta parantamaan ja kehittämään, mutta miten ollakaan, ei koko kunnan alueelta löytynyt yht’ ainutta kelpo sonnia.
Väriltäänkin mustia, rautiaita, hiirakoita mustan ja puninkirjavia jok’ainut. Ehkempä korkeudeltaakin 9 korttelisia kuten aikoinaan Kiuruveden Pöksyläiselle sijoitetun “ruununhärän poikasonnikin” jota sikäläinen nimismies lausunnossaan puolsi kelpaavaksi, jo niin huomattavan korkeuden vuoksi.
Hätä keinot keksii, sanotaan; niinpä tässäkin. Kun ei halutunlaista sonnia löytynyt paikkakunnalla ja asia oli koommin kun pakoksi käynyt, täytyi sonnikin saada sieltä, mistä sellainen kelpo elukka oli saatavissa. Maanvilj. U.O.Miettinen Muuruveden kylästä onnistuikin silloisen karjanhoitokonsulentin välityksellä saamaan sonnin, josta sitten tuli kantaisä kuuluksi tulleelle Pomin suvulle.
Tämä suku on sitten tehnyt ei ainoastaan Muuruvedellä, vaan paljon laajemmalla alalla etenkin Pohjois- ja Keski-Suomessa oikein hyvää jälkeä karjakunnan parantamisessa muodon ja tuotannon suhteen. Niinä aikoina jolloin Pomi- suvusta alkoi olla jo alkeita nähtävänä pidettiin Muuruvedellä ensimmäisiä karjanpalkitsemistilaisuuksia, joissa jo erityisesti merkittiin kantalehmiä, joita etupäässä tuli paikkakunnalle hankituilla hyvillä sonnilla astuttaa.
Sittemmin v. 1903 osti kuntaan perustettu Västiniemen sonniyhdistys kantakirjanäyttelystä Suonenjoella, “Teuvo” nimisen J.S.R. N:o 112 sonnin. Niinä aikoina huomattavan korkealla hinnalla Smk . 275 :-. Teuvo tuli siinä näyttelyssä I palkinnolla kantakirjaan merkityksi, on senjälkeen v .1912 saakka saanut 18 kpl I palkintoa. Ukko elää vieläkin täysissä voimissa ja oikein pirteänä huolimatta korkeasta iästään. Sivumennen sanoen on Teuvo inttämättä kaunein pohjoissavolaisista sonnista.
Tässä mainitut molemmat veteraanit ovat vuosien kuluessa ainakin 75 % lyöneet leimansa Muuruveden kunnan karjakantaan. Eikä ainoastaan kotikunnassaan vaan laajalti ympäri Suomen, luullaksemme Uutta maata ja Turun lääniä sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaata lukuunottamatta, tunnetaan Teuvolaiset. Yksinpä Venäjällekin ostettiin karjanäyttelystä Kuopiosta v. 1911 19 kpl teuvolaisia sonnia, joiden sirorakenteisuuteen venäläiset konsulentit ovat olleet kuulonmukaan erittäin ihastuneita.
Ennen sitä aikaa jolloin tämä mullistava liike karjan jalostamisen alalla kunnassamme sai alkunsa, on karjakanta ollut melkein kauttaaltaan kaikeksi onneksi maatiaista vaikka kohtakin kirjavaa, ilman mitään varsinaista tyyppiä. Näissä on paikankunkin ollut tavattavissa melkohyviä aineksia jatkuvan jalostustyön varalle.
Ulkomaalais-rotuista karjaa kunnan alueella löytyy ainoastaan Juantehtaalla. Sielläkin ovat ne parin kolmen viime vuoden ajalla alkaneet vähetä aivan rippeiksi, vaikka karja siellä oli kymmenkunnan vuotta sitten tyystin ulkolaisrotunen.
Pari vuotta sitten on kuntaan hankittu karjalaistakin kuuluisaa Divalaista sukua. Niinimäen sonniyhdistys on nimittäin ostanut “Risa” nimisen Diva I: stä polveutuvan sonnin, joka kylläkin on tervetullut ehkäsemään liian pitkälti läheiseksi käypää sukulaisuutta. Karjanhoidon kehittyessä on ehdottomasti saatava selville sen kannattavaisuus, mitä tulee kuhunkin yksilöön lypsykarjoissa. Tämän toimenpiteen mittarina on tarkastusyhdistykset. Ensimmäinen yhdistys perustettiin 1903-1904. Se on muutaman vuoden lomaa lukuunottamatta, siitä alkain toiminut.
Nykyään on kunnassa kaksi tarkkailuyhdistystä toimessa tekemässä selvää siitä alasta, mitä niille kuuluu.
Käsikädessä karjanhoidon kanssa kulkee meijeritalous. Kumminkin jo vähän aiemmin alkoi kuntamme karjanomistajien mielessä kytellä, ettei se enää riitä tuo esi-isiltä peritty “pyttypeli” ja sitä tietä valmistettu karjanviljan jalostaminen kauppatavaraksi ja rahan ansioksi. Tietysti alkoi kuulua, että muualla on toisin tämäkin kohta.
Varsinainen meijerikuume kunnassa lukee alkunsa v:ta 1887. Jolloin Virrantilalla maanvilj. J.U. Miettisellä jyrisi ensimmäinen maidonkuorimiskone (sentrifuugi). Sitten tuli parin vuoden perästä 4-5 kpl separaattoreita. Ja nykyään täällä kuten muuallakin melkein jokaisella, jolla vaan on 2 lehmää, on separaattori.
Noin puoliväliin toistakymmenen vuoden ajan toimi kunnassamme yksityinen ostomeijeri, joka aikoinaan tyydytti sekin, alkuperäisistä oloista siirryttäessä vähän paremmin tuottavaan karjatuotteiden jalostustapaan. Kullakin on aikansa, niinpä ostomeijerinkin täytyi lakata, kun kehitys oli ehtinyt siihen, että täytyi ruveta koittamaan osuusmeijerin etevämmyyttä. Tämä laitos perustettiin kuntaamme v. 1905 ja on siitä saakka toiminut aivan keskeytymättä, paitsi mitä tilapäisten korjausten takia on tarvinnut seisottaa. Rahamyllyksi sitä laitosta joskus leikillä nimitetään, ja se se onkin. Ilman tätä laitosta, suurimman osan maanviljelijöitä olisi tuiki vaikea ja mahdotonkin suoriutua, nykysilleen kehittyneiden rahantarpeiden hankinnassa. Osuusmeijerilläkään rahamyllynä ei ole mitään merkitystä, ellei siinä edelläkävijänä ole kehittyneempi karjanhoito ja ruokintatapa. Ei kelpaa ollenkaan että karjalle käytetään väkirehun asemasta esimerkiksi hevosen lanta, kuten tälläkin paikkakunnalla on suuren osan meijeriliike aikaa melkein yleisenä tapana ollut. Asianluonto vaatii nyt jo lehmillekin runsaasti hyviä heiniä, juurikasvia, hernekauraa y.m. Sitten vasta osuusmeijerikin tekee tehtävänsä raha-asioihin nähden.
Samoin kuin virtaukset henkisellä alalla usein ovat olleet milloin selvemmässä milloin kaukaisemmassa yhteydessä niitten liikkeiden kanssa, jotka aikaisemmin ovat suurissa sivistysmaissa kulkeneet, muodostuen olojemme ja kansallisuutemme mukaisiksi mainingeiksi noista “suuren maailman” aatevirtauksista, samoin ovat usein myös taloudellisen elämän parantamista johtavat periaatteet meillä seuranneet aikaisemmin muualla viitottuja suuntia. Yksin alalla sellaisella kun karjanjalostus voimme tämän huomata.
D.H.R.
Kirjurina Aarne Hagman
Linkkejä lehtiin, joissa on mainittu artikkelin aihepiiriin liittyviä asioita
- 10.10.1905; Otava – Naiskarjakon paikka Muuruveden tarkastusyhdistyksessä
- 10.05.1912; Savon Sanomat – Meijeristin ja isännöitsijän toimi
- 18.03.1915; Savo – Muuruveden Osuusmeijerin osuuskunnan kokous
- 30.08.1919; Savon Sanomat – Karjakkoa haitaan Kunnalliskodille
- 07.09.1923; Karjantuote – Meijerikön toimi
- 29.10.1925; Savon Sanomat – Meijerin ilmoitus kermoista
