Geologi Olli Äikäs on tehnyt tänne kolme artikkelia Muuruveden kallioperästä. Ensimmäisessä artikkelissa selostetaan kallioperäkartoituksen historiaa. Toisessa artikkelissa on esitelty tarkemmin itse kallioperän koostumusta. Tässä artikkelissa kerrotaan joistakin Muuruveden kallioperän erikoisuuksista sekä kirkon rakennukseen käytetyistä kivilajeista.
Kallioperäkartoituksessa tehtiin havaintoja myös jäätikön kuljettamista irtolohkareista, etenkin soramontuilla, metsäteiden varsilla ja vähän veden aikaan rannoilla. Kalkkikivilohkareita löydettiin esimerkiksi Putaansalmen ja Akonveden rannalta. Niiden lähin mahdollinen lähtöpaikka kalliossa voisi olla Akonveden pohjassa sen länsipäässä. Muuruveden pohjoispuolelta Huonharjun soramontusta löytyi pienen kalakukon muotoinen, hyvin kevyt lohkare. Sen poikkileikkaus osoittaa, että kauttaaltaan rapautuneen kuoren sisällä on tervettä kalkkikiveä (Kuva 1).
Kallioperäkartoituksessa löytyi Sydänmaalta kaksi pientä pallokiviesiintymää kalliosta (Kuva 2), ja Akonpohjan Kiviharjun isäntä Pentti Pohjolainen löysi pihapiirinsä läheltä pallokivilohkareen (Kuva 3). Pallokivet eivät ole yksistään suomalainen erikoisuus, mutta täällä niitä on kuvattu ja tutkittu erityisen runsaasti. Muuruveden pallokivet on esitelty GTK:n teemajulkaisussa (Lahti 2005); sen kannessa on kuva kivipallosta, jonka aines on Sydänmaan pallokiveä. Kuopiossa Neulaniementiellä on GTK:n toimitalon pääoven edessä nähtävillä kattava kokoelma suomalaisten pallokivien näytteitä.
W.W. Wilkmanin päiväkirjoissa on mainintoja kallioista, joista on otettu uunikiviä tai yritetty louhia kalkkikiveä paikalliseen käyttöön. Uudemmassa kallioperäkartoituksessa löydettiin joitakin pieniä louhoksia ja kallion rintuuksia, joista on otettu kiveä talojen ja navetoiden perustuksiin ja rautatien rakentamiseen. Puijon Kiven jo hylätyt louhokset Ylä-Pieksällä ovat tiettävästi ainoa yritys kaupallisen rakennuskiven tuottamiseksi. Maastossa nähtiin myös siirtolohkareita, joista oli kiilaamalla irrotettu ja viety pois kivipaasia.
Muuruveden kirkon seinät näyttävät olevan Juuruksen tonaliittia ja kivijalka mikrotonaliittia: vanhempi kivi seisoo siis nuoremman varassa. Kartoituksessa ei löydetty sellaista louhosta kalliosta, josta kirkon kivet olisi voitu ottaa. Juuruksen tonaliittia esiintyy kalliossa lähimmillään kaksi kilometriä kirkosta länteen ja suurena alueena kauempana luoteessa, Ylä-Pieksän molemmin puolin – juuri siellä, mistä mannerjäätikkö saattoi irrottaa ja kuljettaa lohkareita kirkon suuntaan. Kivet on voitu siten lohkoa suurista siirtolohkareista. Josef Stenbäck (1904) totesi käytyään Muuruvedellä 1901, ettei kirkon rakennusmateriaalina tullut kyseeseen mikään muu kuin seudulla runsaana esiintyvä mitä kaunein (”den härligaste”), kaikkiin suuntiin helposti lohkottava vaaleanharmaa graniitti; tämä toteamus sopii myös siirtolohkareisiin. Kustilan talon navetta rakennettiin kirkon kanssa samoihin aikoihin, ja näyttää siltä, että kirkon seinään valittiin tasalaatuisimmat harmaat kivet, ja siitä karsitut kirjavammat kivet päätyivät navetan muuriin (ks. Riekki 2004).
Kivijalan mikrotonaliitissa näkyy tälle kivelle tyypillistä tumman ja vaalean aineksen kuviointia, komposiittijuonen rakennetta. Näitäkin kiviä on varmasti ollut saatavilla riittävän suurina lohkareina; kuitenkin sen verran niukasti, että niiden käyttö kirkossa on rajoittunut kivijalkaan. Esimerkki tällaisesta lohkareesta pönöttää Kivennavan matkailukartanon edustalla: pituutta ja ympärysmittaa on riittävästi moneen paateen, ja kivessä näkyy samaa komposiittijuonen rakennetta kuin kirkon kivijalassa (Kuvat 4-6).
Muuruveden kirkkoa rakennettaessa Stenbäckillä oli kirkko tekeillä myös Koivistolle Viipurin lääniin. Se tehtiin lähes samoilla piirustuksilla punaisesta rapakivigraniitista, mutta Muuruvedeltä laivattiin sinne harmaakiveä koristeluun. Koiviston kirkkoa koskevan Wikipedian artikkelin lopussa on linkkejä venäläisiin sivustoihin. Niiden värikuvien perusteella kirkon ovia ja ikkunoita kehystävät kaaret sekä päätyräystäiden reunat näyttävät olevan lohkopintaista Juuruksen tonaliittia.
Kirkon satavuotisjuhlien aikaan Muuruvedelle oli järjestetty ansiokas näyttely Stenbäckin kirkoista. Kiviteollisuusliitto julkaisi äskettäin yhteenvedon Stenbäckin kivikirkoista (Selonen 2018).
Lähteet:
- Lahti, Seppo I. (ed.) 2005: Orbicular rocks in Finland. Geological Survey of Finland. 177 p. (Suomen pallokivet: https://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_047.pdf)
- Riekki, Helena 2004. Muuruveden kirkko Josef Stenbäckin kirkkoarkkitehtuurissa. S. 10-17 julkaisussa Huhtala, M. (toim.) ”Muuruveden kirkko 100 vuotta 18.9.2004 Juhlajulkaisu”. Juankosken Kirjapaino 2004, 31 s.
- Selonen, O. 2018. Natural stone churches designed by Josef Stenbäck. The Finnish Natural Stone Association, Geotechnical report 9. https://kivi.info/wp/wp-content/uploads/2019/10/Natural-stone-churches-designed-by-Josef-Stenb%c3%a4ck.pdf
- Stenbäck, J. 1904. Tre nya kyrkor i Nilsiä. Teknikern, 29.06.1904, nro 366, s. 7. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1132091?page=7. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Olli Äikäs
