Kotiseutumuseolla avautuu Juhannuksen jälkeen tiistaina kirkon rakentamisesta kertova näyttely. Tule tutustumaan kirkon rakentamisen historiaan ja kuuntelemaan tarinoita. Museo on avoinna tiistai-perjantai klo 11-17, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11-15, muina aikoina sopimuksen mukaan.
Rakentaminen
Kirkon rakennustöihin osallistui enimmillään vuonna 1903 n. 60 miestä, kivimiehiä, kirvesmiehiä ja apumiehiä. Naisten tehtävänä oli kantaa tiiliä selässään ns. puisella jäniksellä. Kivimiehistä mainittakoon Juho Vartiainen, Kalle ja Fredrik Rissanen, telineitä rakensi mm. kirvesmies Juho Vepsäläinen. Kirkon kivet painoivat keskimäärin n. 1000 kg ja olivat kooltaan n. 50*200*40cm. Kivet nostettiin paikoilleen köysitaljalla, jonka köysien vetämiseen tarvittiin talvisin kuusikin hevosta koska maa oli liukas jäästä.
Kirkon seinät on tehty harmaasta graniitista, jota louhittiin lähiseudulta ja muotoiltiin irtolohkareista. Talvisin kivet kuljetettiin kirkkotyömaalle reellä ja kesäisin veneillä ja lautoilla. Holvikaaret muurattiin tiileistä, jotka lopuksi rapattiin sisäpuolelta. Katon sementtipaanut ja tiilet tehtiin viereisellä Kustilan tilalla ja kuljetettiin vaunussa pientä rataa pitkin kirkon rakennustyömaalle. Kirkon katossa sementti-paanujen alla oli koivun tuohta aluskatteena ruodelautojen päällä.
Kirkon puusepäntyöt, kuten alttaripöydän, numerotaulut, kaiteet ja saarnastuolin urakoi puuseppä Paavo Pentikäinen Matkussaaressa sijainneessa verstaassaan. Sorvatut puuosat kuljetettiin laivalla kylän rantaan ja sieltä hevosilla kirkkotyömaalle.
Kirkon kattokruunut sekä sivuseinillä ja lehteripylväissä olevat seinäkyntteliköt hankittiin Stenbäckin välityksellä Helsingistä seppä K. Metsomäeltä (aik. Lindroth).
B.A. Thulen urkurakentamon valmistamat 16-äänikertaiset urut hankittiin Lautalan isännän Olli Heikkisen lahjoituksena. B.A. Thulen urkurakentamo tunnettiin myöhemmin nimellä Kangasalan urkutehdas. Urkujen soittopöytä on nähtävillä museossa ja urkupillistöä vanhan pappilan aitan ulkoseinässä.
Kirkonkellot ovat saksalaiset Franz Schillingin tehtaassa Apoldassa valettuja. Kelloista suurempi on As- ja pienempi C-ääninen.
Valmis kirkko
Muuruveden erottamisesta Nilsiästä omaksi kirkkoherrakunnaksi oli saatu senaatin päätös 25.1.1899, joskin se toteutui vasta 1908, kun ensimmäinen vakituinen kirkkoherra Frans Peter Vuornos astui virkaan 1.5.1908.
Kirkon suunnittelu oli käynnistynyt 26.8.1900 pidetyssä kokouksessa ja 10-miehinen toimikunta päätti rakennuttaa kirkon Kustilan tilalle kansakoulun ja O.P. ja E. Zittingin myllyn väliselle ”Löttömäelle”, arkkitehti Stenbäckin piirustusten mukaisesti. Kirkon rakentaminen aloitettiin kesällä 1902. Saarnastuolin alle on kaiverrettu:”Muurueen kirkon rakensivat arkkitehti J. Stenbäck ja rak.mest. K.A. Hall w. 1901 – 1904. Honkavaara.
Kirkon vihkiäisjuhla pidettiin 18.9.1904, josta Kuopiossa ilmestynyt Otava -lehti kertoi mm. “Täynensä olivat saaneet höyryveneet S/S Koski, S/S Lempi ja pieni Weikko, joka myös hinasi täynnä juhlayleisöä olevaa suurta roomua perässään. Paljolta näytti tulijat maanteilläkin, jota todisti kirkon ympäristölle sankaksi parveksi muodostuva väkijoukko. Kirkkoon tiedettiin sopineen yli 2000 henkeä, joten vähäinen määrä jäi kirkosta pois paikalle tulleesta yleisöstä. Kirkossa on 1200 istumasijaa ja tekee urakkasumma 106 500 markkaa”
Kirkon vihkimispäivänä kirkonmäelle kokoontunut kirkkokansa sai kuulla kirkon tornista paitsi kirkon kellojen soittoa, myös torvisoittokunnan soittamana virren ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.”
Kirkon piirustukset, muut asiakirjat ja rakentamisajan rahat on muurattu lieriössä alttarin takana keskellä olevan kivijalan taakse.
Kuparikatto ja muut kirkon kunnostustoimet
Koska kirkon rakenne on herkkä erilaisille kosteusvaurioille, on kirkkoa jouduttu kunnostamaan useaan kertaan. Kosteusvaurioita kirkossa havaittiin kohta valmistumisen jälkeen. Kiviseinä ”hikoilee” sisäänpäin ja sementtipaanut vuotivat. Sisäseinän rakenteita on jouduttu vahvistamaan ja vesikattoa korjaamaan. Kirkon sisäpuolen koristemaalaukset on peitetty kirkon uusintamaalauksessa 1930-luvulla. Uusintamaalaus tehtiin myös kirkon peruskorjauksen yhteydessä 1962.
Vuonna 1975 vanha paanukatto oli tullut tiensä päähän ja katon korjauksella oli tulipalokiire. Vanhojen lehtileikkeiden mukaan alkuperäisten sementtipaanujen alta löytyi lahot vaakaparru ja yksitoista kannatinparrua, jotka lepäsivät rappeutuneen holvin varassa. Pystyparru ja vaakaparru uusittiin ja tilalle valettiin teräsvahvisteinen betoni.
Kuparikattoa oli rakentamassa 16 rakennusmiestä ja viisi peltiseppää. Kuparikattoakin on jouduttu joiltakin osin korjaamaan vuonna 2019.
Lähteet kaikkiin teksteihin:
- Helena Riekki, Esitelmä Muuruveden kirkon 90-vuotisjuhlassa sunnuntaina 18.9.1994
- Muuruvesi-kirja
- Muuruveden kirkko 100v julkaisu
- Koillis-Savo 14.9.1975 ja 17.9.1975
- 1974 tehtyjen haastattelujen ääninauhat, Olga Tengvall ja Hanna Partanen,Tampereen Yliopiston tietokanta-arkistot
